Parempaa Elämää on MSD Finlandin terveyden ja hyvinvoinnin palvelu, johon on koottu tietoa kuluttajille, potilaille ja terveydenhuollon ammattilaisille.

Miltä migreeni tuntuu?

"Se oli aivan tavallinen keskiviikkopäivä. Vein lapset, viisivuotiaan Veeran ja kolmevuotiaan Villen, aamulla päiväkotiin ja menin töihin, aivan kuten joka aamu. Päivällä oli hirvittävä kiire: kokouksia, tapaamisia, puheluita. Siinä kiireen keskellä lounas jäi tietenkin väliin.

Iltapäivällä alkoi aavistuksenomainen päänsärky. Ajattelin sen menevän ohi kunhan pääsen kotiin syömään. Työpäivän jälkeen kävinkin ruokakaupassa ja matkalla ruokakauppaan iski aivan ylitsepääsemätön makean himo. Nälkään ja pakottavaan makean tarpeeseen ostin suklaalevyn, josta kuluikin yli puolet matkalla hakemaan lapsia päiväkodista.

Kotiin päästyämme päänsärky alkoi käydä sietämättömäksi. Kipu tuntui voimakkaana oikealla ohimolla ja loisteputkin valaistu keittiö ei tuonut tilanteeseen ainakaan helpotusta. Tarhapäivän jälkeen nälkäiset ja levottomat lapset pitivät leikeissään meteliä, joka sai päänsäryn vain pahenemaan. Otin särkylääkkeen ja toivoin pääkivun menevän sillä ohi.

Lääke ei auttanut. Juuri ja juuri olin ehtynyt saada lapsille ruoan lautasille, kun pahoinvointi iski: oli pakko juosta kylpyhuoneeseen oksentamaan. Tärisin kylpyhuoneen lattialla ja tunsin, kuinka kylmä hiki nousi iholle. Sanoin lapsille lepääväni hetken, mutta vaikeahan kolmevuotiasta on pitää poissa äidin lähettyviltä. Ymmärsin heti, mistä on kyse: migreenikohtaus!

Lepoa ei kestänyt kauaa: pahoinvointi iski yhä uudelleen ja uudelleen. Makasin toimintakyvyttömänä ja tuskaisena pimeän kylpyhuoneen kylmällä lattialla. Tuskaa lisäsi kolmevuotiaani säikähtänyt katse ja kysymys kylpyhuoneen ovella: "Äiti mikä sulla on?"

Onneksi mies saapui töistä kotiin ja huolehti illan lapsista. Se ei kuitenkaan parantanut migreeniä: kipu ja pahoinvointi olivat tallella vielä seuraavana aamunakin. Mies vei lapset tarhaan ja minä soitin pomolle, että töihin minusta ei ole. Pakko oli perua myös viisivuotiaan syntymäpäivän kunniaksi illaksi suunnitellut lastenkutsut.

Kipu hellitti vasta kolmantena päivänä. Töistä piti olla poissa kaksi päivää. Normaalit arkirutiinit piti unohtaa, niistä ei pystynyt suoriutumaan. Migreenikohtaukseni eivät aiheuta tuskaa vain minulle, vaan kohtauksista kärsii myös työni. Suuren tuskan ne aiheuttavat myös perheelleni."

Linda, 35 v., Helsinki

Takaisin