Parempaa Elämää on MSD Finlandin terveyden ja hyvinvoinnin palvelu, johon on koottu tietoa kuluttajille, potilaille ja terveydenhuollon ammattilaisille.

Astmaa hoidetaan kahdella erilaisella lääkkeellä

Astman lääkehoidossa käytetyt valmisteet voidaan jakaa kahteen eri ryhmään: tulehdusta hoitavaan säännölliseen lääkitykseen ja keuhkoputkia avaavaan, tarvittaessa käytettävään lääkitykseen.

Tulehdusta hoitava säännöllinen lääkitys on koko astman hoidon perusta, jonka lisäksi astmaatikolla tulee aina olla saatavilla nopeasti vaikuttava kohtauslääke äkillisten oireiden helpottamiseksi. Astman hoito koostuukin useimmilla potilailla kahdesta erilaisesta lääkkeestä: toinen on säännöllisessä käytössä ja hoitaa astmaattista tulehdusta, vähentää astmaoireilua sekä pahenemisvaiheita ja toista käytetään vain tarvittaessa, helpottamaan äkillisiä astmaoireita.

Tulehdusta hoitavia peruslääkkeitä ovat erilaisten inhalaattorien avulla sisäänhengitettävät kortikosteroidit. Suomessa käytössä ovat beklometasoni, budesonidi, flutikasoni, mometasoni ja siklesonidi. Usein astmaatikolle riittää säännölliseen käyttöön yksi peruslääke, joka yleensä on tulehdusta hoitava sisäänhengitettävä kortikosteroidi. Leukotrieenisalpaaja (montelukasti tai tsafirlukasti) on mahdollinen vaihtoehto lieväoireisen astman hoidon aloittamiseen, mutta aikuisilla sen teho ei aina ole riittävä.

Astman lääkehoidon tavoitteena on mm. rauhoittaa astmaattista tulehdusta, vähentää limaneritystä sekä laukaista keuhkoputkien supistusta. Säännöllisen tulehdusta hoitavan lääkkeen käytön myötä astmaoireilu vähenee ja monella potilaalla oireet saattavat jäädä pitkäksikin aikaa pois. Astmaa ei voida kuitenkaan nykyisillä lääkkeillä parantaa, vaikka markkinoilla olevien lääkkeiden avulla suurin osa astmaatikoista voikin viettää normaalia elämää ilman astman asettamia rajoituksia.

Tulehdusta hoitavaa lääkitystä käytetään säännöllisesti

Astmaattisen tulehduksen rauhoittaminen on lääkehoidossa tärkeintä. Tulehduksen rauhoittaminen vähentää astmaoireilua sekä astman pahenemisvaiheita, joka näkyy mm. lyhytvaikutteisen kohtauslääkkeen vähäisenä tarpeena. Astmaattista tulehdusta voidaan hoitaa erilaisilla lääkkeillä.

Sisäänhengitettävät kortikosteroidit ovat astmaattisen tulehduksen hoidon kulmakivi niin aikuisilla kuin lapsillakin. Lääkeaineen sisäänhengittäminen tapahtuu erilaisten inhalaattorien avulla ja tällöin lääke saadaan annosteltua suoraan alueille, jossa astmaattista tulehdusta esiintyy. Nämä valmisteet parantavat astmaan liittyvää limakalvontulehdusta sekä vähentävät keuhkoputkien supistusherkkyyttä. Sisäänhengitettävät kortikosteroidit ovat tehokkain lääke astmaattisen tulehduksen rauhoittamiseen.

Suomessa saatavilla on viittä erilaista sisäänhengitettävää kortikosteroidia: beklometasonia, budesonidia, flutikasonia, mometasonia ja siklesonidia. Lääkeaineilla on erilaisia inhalaattoreita lääkeaineen sisäänhengittämiseen. Myös käytetyt lääkeannokset vaihtelevat kortikosteroidista riippuen, samoin vuorokaudessa tarvittu annostelukertojen määrä. Sisäänhengitettävä kortikosteroidilääkitys toimii parhaimmillaan säännöllisessä käytössä ja paras vaikutus tulee esille pitkäaikaisessa käytössä. Pitkäaikaisessa säännöllisessä käytössä sisäänhengitettävälle kortikosteroidille etsitään yhdessä lääkärin kanssa yleensä pienin astman perushoitoon riittävä annos.

Sisäänhengitettäviä kortikosteroideja annostellaan yleensä kahdesti vuorokaudessa, aamuin ja illoin, parhaan tehon saavuttamiseksi. On tärkeää noudattaa lääkärin määräämää hoitavan lääkkeen annostelua, jotta astmaoireilu pysyy mahdollisimman vähäisenä eikä kohtauslääkkeeseen tarvitse turvautua usein

Joitakin sisäänhengitettäviä kortikosteroideja voidaan annostella myös vain kerran vuorokaudessa, mieluummin iltaisin. Kysy lääkäriltäsi lisää jos haluat hoitaa astmaasi vain kerran vuorokaudessa.

Jotta sisäänhengitettävä kortikosteroidilääkitys toimisi mahdollisimman hyvin, on tärkeää, että astmaatikko tuntee inhalaattorinsa ja osaa käyttää niitä oikein. Inhalaattorit voidaan jakaa karkeasti kahteen eri ryhmään: jauheinhalaattoreihin ja annossumuttimiin. Jauheinhalaattorista lääkeaine kulkeutuu keuhkoihin potilaan sisäänhengityksen vetämänä kun taas annossumuttimista lääkeaine laukaistaan sisäänhengityksen kanssa koordinoidusti. Hoidon seurannan helpottamiseksi osassa inhalaattoreita on mukana annoslaskuri, tällöin ei tarvita erillistä kirjanpitoa käytetyistä lääkeannoksista. Kysy erilaisista inhalaattoreista lisää lääkäriltä, hoitajalta tai apteekista ja opettele omien inhalaattorien käyttö huolella.

Sisäänhengitettävän kortikosteroidien lisäksi on myös muita vaihtoehtoja astmaattisen tulehduksen hoitoon, usein niitä käytetään niin sanottuina lisälääkkeinä. Leukotrieenisalpaajat (montelukasti ja tsafirlukasti) estävät tärkeiden tulehduksen välittäjäaineiden, kysteinyylileukotrieenien toimintaa. Leukotrieenisalpaajia käytetään yleensä lisälääkkeenä lievässä ja keskivaikeassa astmassa. Lisäksi montelukastia voidaan käyttää astmaatikkojen kausiluonteisen allergisen nuhan hoitamiseen.

Kromonit (nedokromiili ja dinatriumkromoglikaatti) ovat myös sisäänhengitettäviä tulehdusta rauhoittavia valmisteita. Teholtaan kromonit ovat kortikosteroideja heikompia.

Teofylliini on tablettimuotoinen astman hoitoon tarkoitettu valmiste, joka hoitaa sekä limakalvojen tulehdusta että rentouttaa keuhkoputkiston sileää lihasta. Teofylliiniä käytetään usein lisälääkityksenä keskivaikeassa ja vaikeassa astmassa.

Lähinnä keskivaikean ja vaikean astman hoitoon on tarkoitettu yhdistelmävalmisteet, joissa on mukana samassa inhalaattorissa sekä tulehdusta hoitava että keuhkoputkia avaava lääke. Yhdistelmävalmisteita ei kuitenkaan suositella astman ensilinjan perushoidoksi.

Astman pahenemisvaiheessa käytetään myös kuuriluonteisesti kortikosteroiditabletteja.

Tulehdusta hoitavan lääkkeen käyttö vähentää astmaoireilua ja usein rauhoittaa astmaatikon oireilun kokonaan, joskus pitkäksikin aikaa. Tällöin avaavaan kohtauslääkkeeseenkään ei tarvitse turvautua usein. Koska astma ei lääkityksellä parane, säännöllistä lääkitystä on tärkeä noudattaa. Keskustele lääkärisi kanssa ennen kuin lopetat säännöllisen tulehdusta hoitavan lääkkeen käytön.

Keuhkoputkia avaavaa lääkitystä käytetään vain tarvittaessa

Hengitettävät beeta-2-agonistit ovat astman oirelääkkeitä ja niitä tulee aina olla astmaatikon saatavilla. Ne auttavat laukaisemaan keuhkoputken supistumista ärsykkeestä riippumatta. Beeta-2-agonisteja voidaan käyttää ennalta ehkäisevästi ennen astmaoireita laukaisevaa tilannetta esim. ennen ulkoilua kylmässä säässä.

Beeta-2-agonistit jaetaan lyhytvaikutteisiin ja pitkävaikutteisiin. Lyhytvaikutteiset (fenoteroli, salbutamoli ja terbutaliini) avaavat keuhkoputkia jo muutamassa minuutissa ja niiden vaikutus kestää 3—6 tuntia. Pitkävaikutteisten (formoteroli ja salmeteroli) vaikutus kestää 12 tuntia, mutta ne eroavat toisistaan vaikutuksen alkamisajankohdan suhteen

Antikolinergit (ipratropiumbromidi) ovat myös keuhkoputkia avaavia lääkeaineita, joilla on limaneritystä vähentävä ominaisuus. Antikolinergit voivat osin korvata beeta-2-agonistit, mikäli niistä tulee haittavaikutuksia. Ne ovat myös keuhkoahtaumataudin peruslääkkeitä. Astman hoidossa antikolinergit otetaan joko jauheena tai sumutteena hengitysteihin.