Parempaa Elämää on MSD Finlandin terveyden ja hyvinvoinnin palvelu, johon on koottu tietoa kuluttajille, potilaille ja terveydenhuollon ammattilaisille.

Koeputkihedelmöitys eli IVF (in vitro fertilisaatio)

Ensimmäisen koeputkilapsen syntymän jälkeen vuonna 1978 on koeputkihedelmöityshoito tarjonnut ratkaisun yhä useammalle lapsettomuudesta kärsivälle parille. Tämä hoito on nykyään maailman eniten käytetty hedelmöityshoitomenetelmä. Hoito voidaan toteuttaa lähes kaikissa lapsettomuustilanteissa.

Koeputkihedelmöityshoidon toteutus perustuu kahteen oleelliseen seikkaan. Ensinnäkin gonadotropiinihoidolla pystytään stimuloimaan munasarjoja niin, että ne tuottavat hoitosyklissä useampia munasoluja kerrallaan. Tavoitteena on, että hedelmöitymisen ja solunjakautumisten jälkeen olisi käytettävissä useampia hyvänlaatuisia alkioita, joista yksi tai kaksi voidaan siirtää kohtuun, ja tämän lisäksi ainakin muutamia alkioita voitaisiin pakastaa mahdollista myöhempää käyttöä varten. Toiseksi GnRH-hormonin vastavaikuttajahormoneilla voidaan estää munasolujen ennenaikainen kypsyminen ja munarakkulan puhkeaminen ennen munasolujen keräyshetkeä eli hoito, ajatellen munasolujen keräyshetkeä, voidaan ajoittaa mahdollisimman hyvin. Hoitoihin on kaksi mahdollisuutta: lyhyt GnRH- antagonistihoito tai pitkä GnRH- agonistihoito.

Lyhyt hoitokaava eli GnRH-antagonistihoito

Niin sanotussa lyhyessä hoitokaavassa nainen aloittaa gonadotropiinipistoshoidon kuukautiskierron 2. tai 3. päivänä. Yleensä noin 6. pistospäivänä hoitoon lisätään GnRH-antagonisti (päivittäinen pistos ihon alle). Antagonistihoito jatkuu yleensä noin 4-6 päivän ajan. Tämän hoitovaihtoehdon etuina ovat lääkehoidon lyhyt kesto ja vähäiset haittavaikutukset. Hoitokierrot eivät ole yhtä helposti ohjelmoitava kuin pitkässä hoitokaavassa. Lyhyen ja pitkän hoitokaavan hoitotuloksissa ei ole oleellista eroa.

Viimeisimpänä gonadotropiinivalmisteena saataville on tullut niin kutsuttu pitkävaikutteinen FSH- valmiste, joka on tarkoitettu käytettäväksi nimenomaan lyhyessä hoitokaavassa. Tässä yksi pitkään vaikuttava FSH- pistos korvaa ensimmäiset seitsemän päivittäistä gonadotropiinipistosta.

Pitkä hoitokaava eli GnRH- agonistihoito

Niin sanotussa pitkässä hoitokaavassa gonadotropiinihoitoa edeltää kahden viikon pituinen GnRH-agonistilääkitys (nenäsumute, pistokset tai kapseli ihon alle). GnRH- agonistilääke jatkuu yhteensä neljä viikkoa ja kahden viikon kohdalla mukaan lisätään gonadotropiinipistokset. Agonistihoito voi aiheuttaa naiselle väliaikaisesti vaihdevuosien kaltaisen tilan, johon saattaa liittyä haittavaikutuksena mm. hikoilua ja kuumia aaltoja. Munasolujen keräyshetki voidaan määrittää tarkemmin tällä ns. pitkällä hoitokaavalla, jos keräyshetken ajankohta on tärkeä tietää etukäteen.

Gonadotropiinihoidon toteutus

Gonadotropiinihoito toteutetaan joko FSH- tai hMG-hormonien avulla. Tällä hetkellä markkinoilla on kuusi eri valmistetta, joista osa sisältää pelkkää FSH- hormonia ja osassa on LH/hCG- lisä. Uusimpana valmisteena on  saatavilla ns. pitkävaikutteinen FSH- valmiste, jossa yhdellä pistoksella aikaansaadaan viikon kestoinen stimulaatiovaikutus.

Hormonihoito on hyvin yksilöllinen sekä annosten että hoidon pituuden suhteen, mutta yleensä päivittäisiä pistoksia jatketaan noin 9-12 päivän ajan. Kun suurimmat munarakkulat ovat läpimitaltaan yli 17 mm, annetaan munasolujen lopullisen kypsymisen laukaiseva hCG-pistos (ns. irrotuspiikki) ja munasolut kerätään noin 36 tuntia myöhemmin. Munasolujen keräys tapahtuu käyttämällä ultraääniohjattua punktiota, jossa neula viedään emättimen seinämän läpi suoraan munarakkuloihin. Munarakkulat imetään tyhjiksi, jolloin munasolut saadaan talteen munarakkulanesteen mukana. Toimenpiteen yhteydessä naiselle annetaan laskimonsisäinen rauhoittava lääke ja kipulääkitys.

Keräämisen jälkeen rakkulanesteestä etsitään mikroskooppia apuna käyttäen kypsät munasolut, jotka siirretään viljelymaljalle. Viljelymalja säilytetään kudosviljelykaapissa lämpötilaltaan ja happipitoisuudeltaan äidin elimistöä vastaavissa olosuhteissa. Samanaikaisesti valmistellaan ja tutkitaan miehen siemenneste. Parhaiten liikkuvat siittiöt erotellaan laboratoriossa (siemennesteen pesu). Hedelmöitystä varten viljelymaljalle lisätään yleensä 10 000 - 100 000 siittiötä munasolua kohti.

Noin vuorokauden kuluttua keräyksestä voidaan nähdä, kuinka moni munasolu on hedelmöitynyt. Aivan kuten luonnollisessa hedelmöityksessä, myös tässä tapahtuu luonnollista valintaa, eli kaikki munasolut eivät hedelmöity tai jatka kehittymistään alkiovaiheen alkua pidemmälle. 48 tuntia myöhemmin hedelmöityneet munasolut ovat jo jakautuneet kahdesti ja muodostavat neljäsoluisia alkioita. Yksi tai korkeintaan kaksi alkiota siirretään kohtuun ohuen, pehmeän katetrin avulla.

Alkioiden siirto on kivuton toimenpide. Munasolujen keräyksen tai alkion siirron jälkeen aloitetaan loppukierron ajaksi nk. luteaalivaiheen tukihoito (keltarauhashormoni). Ne hyvälaatuiset alkiot, joita ei siirretä kohtuonteloon, voidaan pakastaa mahdollista myöhempää käyttöä varten.

Luonto toimii valikoivasti kohtuun vietyjen alkioiden suhteen. Aivan kuten naisen omassa kehossa tapahtuvan hedelmöityksen jälkeen, luonto päättää, mikä alkioista kiinnittyy ja alkaa kehittyä lapseksi.

Tutkimukset osoittavat, että raskausprosentti yhtä hoitokiertoa kohti on noin 20-40 %. Nämä luvut eivät juuri eroa ns. luonnollisesti hedelmöityvien parien vastaavista luvuista. Naisen vanhetessa raskausluvut pienenevät nopeasti, joten 35 ikävuoden jälkeen hoitoon hakeutumisessa ei tulisi viivytellä.

IVF hoito vaihe vaiheelta 

1. Hormonihoito useiden munasolujen kypsyttämiseksi

  • gonadotropiini (FSH, hMG, pitkävaikutteinen FSH) stimuloimaan munarakkuloiden kasvua
  • GnRH- antagonisti noin viiden (5) päivän ajan yhdessä gonadotropiinin kanssa estämään ennenaikainen munasolun kypsyminen ja irtoaminen
  • vaihtoehtoisesti GnRH-agonisti (pistokset, nenäsumutteet) vaimentamaan oma hormonitoiminta tavallisesti 2 viikon ajan ennen gonadotropiinihoitoa ja jatkuen vielä gonadotropiinihoidon kanssa 10-14 päivän ajan
  • istukkahormoni (hCG) munasolun irtoaminen laukaisemiseksi ja munasolujen keräyksen ajoitukseen (ns. irrotuspiikki)

2. Hoidon seuranta munarakkuloiden kasvun mittaamiseksi, hormonien annostuksen yksilöimiseksi ja estämään haittavaikutukset

  • vaginaalinen ultraääniseuranta (2-3 kertaa hoitojakson aikana)
  • hormonimääritykset tarvittaessa (estradioli eli E2) verinäytteestä.

3. Munasolujen keräys (vaginaalinen ultraääniohjattu punktio) 34-38 tuntia viimeisen hormonipistoksen jälkeen (kesto 10-20 minuuttia) 

  • annetaan laskimonsisäinen rauhoittava lääke ja kipulääkitys.

4. Siemennestenäyte, joka toimitetaan munasolujen keräyspäivänä.

5. Hedelmöitys

  • munasolut ja pestyt siittiöt asetetaan samalle maljalle ja annetaan olla lämpökaapissa yön yli
  • munasolut tutkitaan seuraavana päivänä mikroskoopilla hedelmöityksen varmistamiseksi.

6. Alkioiden siirto

  • tavallisesti yksi, joskus kaksi alkiota siirretään ohuella katetrilla kohdunkaulakanavan kautta kohtuun
  • ylimääräiset hyvälaatuiset alkiot pakastetaan mahdollista myöhempää käyttöä varten 
  • luteaalivaiheen tukihoito.

7. Raskaustesti / -seuranta.

WOMN-1197959-0000 10/2016