Potilaskokemuksia

"Minulla on tuo nivelrikko vallannut kropan sieltä täältä. Se alkoi jo 20 vuotta sitten vasemman etusormen ylimmästä nivelestä ja nykyään nivelrikkoa on laajasti ympäri kehoa; sitä on varpaissa, polvissa, lonkissa ja selässä. Voisi sanoa, että olen aiheen asiantuntija, niin paljon on kokeiltu erilaisia hoitomuotoja ja jopa poppakonsteja."

"Aluksi, kun kivut olivat mahdottomia, tunsin itseni hyvin avuttomaksi. Kotioloissahan sitä pärjäilee jotenkin, mutta kun lähtee ihmisten ilmoille, tuntui että nyt pitää saada jokin lääke ja hoitokeino, ettei oleminen mene pelkäksi irvistelyksi ja tuskailuksi esimerkiksi töissä. Hoitokeinoksi minulle määrättiin liikuntaa ja kipulääkkeitä. Tuntui, ettei lääkärini ottanut kipuani edes tosissaan."

"Tulehduskipulääkkeistä huolimatta kivut kuitenkin jatkuivat, eihän niistä ollut kuin hetkellistä apua. Lisäksi nämä tavalliset kipulääkkeet aiheuttivat minulle hyvin ikäviä mahavaivoja, pahoinvointia ja siinä pääsi kehittymään ajan myötä jopa orastava vatsahaava."

"Samaan aikaan olin niin omatoiminen, että aloin etsiä itse konsteja itsehoitoon. Jouduin sairaseläkkeelle, joten olihan minulla enemmän aikaa paneutua nivelrikkokivun hoitoon. Kokeilin monia luontaistuotteita, kylmä- ja kuumahoitoja, meditointia, ruokavalion muutosta sekä jopa painonpudotus tuntui ajankohtaiselta. Huomasin, että varsinkin uusien liikuntalajien, kuten vesijumpan ja kävelylenkkien, harrastaminen kohensi oloa ja pieni painonpudotus helpotti vähän kipuja. Huomasin, että parempi lihaskunto tukee raihnaista rankaani."

"Jatkuvien terveyskeskuskäyntien myötä minut passitettiin fysikaalisiin hoitoihin. Kuitenkin rahaa kului sairauteeni rutosti, koska hoidot olivat melko arvokkaita. Söin edelleen tulehduskipulääkkeitä ja öisin aloin käyttää vielä nukahtamislääkkeitä. Öiset kipukohtaukset olivat pahimpia, ja kipulääkkeitä kului liikaa. Särkylääkkeistä aiheutuneisiin vatsavaivoihin jouduin syömään omaa lääkitystä. Tuntui että lääkekierre oli valmis. Ajattelin, että kaikesta kokemastani oli tilapäisesti hyötyä, mutta mikään hoito ei tuntunut tehoavan pitkäaikaisesti."

"Onneksi minulla on ollut tukenani aina mieheni. Hän on saanut aikalailla auttaa arkiaskareissa. Esimerkiksi purkkien ja pullojen avaaminen ei onnistu ilman apuvälineitä ja pukeminen on toisinaan työn ja tuskan takana."

"Tällaista olen kokenut ja löytänyt avukseni hyviä keinoja, kuten voimistelun, rentoutuksen ja elämäntapojen parantamisen. Toivottavasti vielä löytyisi lääke, joka ei aiheuttaisi ikäviä sivuvaikutuksia ja joka tehoasi pitkäaikaisemmin. Siitä olen kuitenkin varma että vierivä kivi ei ainakaan sammaloidu, kunhan tässä polskutellaan kovasti eteenpäin."