Kihti

Kihti on niveltulehdussairaus. Päinvastoin kuin moni muu nivelsairaus se voidaan useimmiten hoitaa oireettomaksi. Kihdissä aineenvaihduntahäiriö kerryttää elimistöön virtsahappoa, joka kulkeutuu veren mukana niveliin. Siellä tämä uraatti-niminen aine saattaa kiteytyä otollisissa olosuhteissa tulehduttaen nivelen. Virtsassa aine voi kiteytyä aiheuttaen virtsatiekiven.

Kihdin oireilu riippuu siis veren uraattipitoisuudesta, mutta nivelen rasittaminen laukaisee oireet. Ilmeisesti tästä syystä vanhukset välttyvät usein kihtikohtauksilta, vaikka uraattipitoisuus veressä olisikin korkea. Toisaalta kihti voi kehittyä potilaalle, jolla on normaali veren uraattiarvo, mutta joka kuormittaa niveliään normaalia enemmän.

Nivelessä uraattikiteet sitovat tulehdusta edistäviä valkuaisaineita, joiden kimppuun valkosolut hyökkäävät. Tällöin nivel tulehtuu. Keho alkaa sen jälkeen tuottaa näitä keräymiä neutralisoivia valkuaisaineita. Vähitellen nivel rauhoittuu ja paranee. Sairaus siis paranee periaatteessa itsestään, mutta käytännössä oireiden rajuus edellyttää hoitoa.

Syitä

Ravinto voi sisältää aineita, jotka muuttuvat uraatiksi. Alkoholi taas kuormittaa maksaa, jolloin tietty entsyymi alkaa vapauttaa virtsahapoksi muuttuvaa valkuaisainetta. Myös joissakin sairauksissa voi sivutuotteena solutuhon seurauksena syntyä runsaasti virtsahappoa. Tällaisia ovat esimerkiksi psoriasis ja syöpä. Metaboliseen oireyhtymään liittyy myös kohonnut uraattiarvo.

Korkeisiin uraattiarvoihin voi johtaa myös sen vähentynyt erittyminen virtsaan. Uraatin eritys virtsaan vähenee esimerkiksi munuaisten vajaatoiminnassa ja tyypillisesti nesteenpoistolääkkeiden vaikutuksesta.

Oireet ja diagnoosi

Tyypillisesti kihtipotilaiden isovarpaan tyvinivel on hyvin turvonnut, kuumottava ja kipeä. Tauti voi iskeä myös peukalon tyviniveleen. Joillakin potilailla voi riesana olla polvi. Myös limapussin tulehdus on mahdollinen oire.

Potilas tunnistaa varsin usein tautinsa. Ensikertalaisen kohdalla tunnistamisessa auttavat taustatiedot, kuten tyypilliset sairaudet, ruoka- ja juomavalio tai lääkitys. Monet tulevat siis vastaanotolle rapuillallisten ja hirvipeijaisten jälkeen.

Kihtikohtausdiagnoosi tehdään usein määrittämällä niveltulehduksessa veren uraattiarvo, mutta määritys on kuitenkin vain viitteellinen, sillä kihdistä huolimatta arvo voi olla normaali. Luotettava diagnoosi voidaan tehdä vain määrittämällä nivelnesteestä uraattikiteet.

Hoito

Kihdin hoidon kulmakivi on siis usein sietämättömän kihtikohtauskivun helpottaminen, mutta toisaalta on myös yritettävä ehkäistä seuraava kohtaus.

Kihtikohtauksessa niveltä lepuutetaan ja kipua helpotetaan kylmäpakkauksella. Monelle potilaalle määrätään tulehduskipulääkitys, jonka voi lopettaa, kun oireet helpottavat. Tulehduskipulääkkeistä kihtikohtauksen hoitoon on perinteisesti käytetty indometasiinia. Muut tulehduskipulääkkeet ja koksibit voivat olla myös vaihtoehtona akuutissa kihtikohtauksessa. Kovassa kivussa paras apu on niveleen ruiskutettava kortisonipistos.

Ennaltaehkäisyssä on huomioitava mm. ruokavalio, nesteenpoistolääkitys, metabolinen oireyhtymä ja alkoholin, etenkin oluen, käyttö. Ruokavaliolla on suuri merkitys kihdin ehkäisyssä. Tarkoituksena on minimoida ne ruoat, jotka sisältävät uraattia lisääviä ainesosia, puriineja. Vältettäviä ruokia ovat sisäelimet, kuten maksa ja munuainen ja kateenkorva, sekä alkoholijuomat, etenkin olut. Määrä ratkaisee enemmän sellaisten ruokien kohdalla kuten pienet kalat (muikku, silakka, sardiinit), mäti, äyriäiset, liha (nauta, sika, siipikarja, riista, lihaliemi jne.) ja palkokasvit sekä sienet. Kukkakaalikin saattaa aiheuttaa kihtiä. Ruokavalion kulmakivi on runsas veden juonti.

Muutamat lääkkeet kiihdyttävät virtsahapon erittymistä virtsaan. Niistä probenesidi on Suomessa erityiskorvattava kihtilääke. Toisaalta nämä lääkkeet voivat edistää virtsatiekivikohtausta. Allopurinoli vähentää virtsahapon muodostumista kehossa, ja on eniten käytetty kihtikohtausten estolääke. Sivuvaikutuksia ovat ihottumat ja maksavaikutukset, mutta vakavat sivuvaikutukset ovat harvinaisia. Kihtilääkitys ei välttämättä ole elinikäinen. Oireetonta korkeaa kihtiarvoa ei tarvitse hoitaa lääkkeillä. Ruokavalioon kannattaa kiinnittää huomiota.