Niskan retkahdusvamma

Niskan retkahdusvamma syntyy esim. peräänajo- tai kylkikolarissa, mutta se voi syntyä myös liian matalaan veteen sukellettaessa. Noin joka kymmenennellä oireisto pitkittyy ja aiheuttaa myös pitkän sairasloman.

etkahdusvammassa pää tekee piiskaniskunomaisen hyvin nopean liikkeen ja ongelmia syntyy kaularangan ylimpien nikamien alueelle, jotka kiinnittyvät kallonpohjaan. Nikamien välisen monimutkaisen liitosrakenteen vaurio johtaa voimakkaisiin oireisiin. Suurin osa potilaista toipuu muutamassa kuukaudessa, mutta joka kymmenes oireilee vielä vuodenkin kuluttua.
Koska tämä alue on hyvin tärkeä ihmisen tasapainon ja liikekoordinaation kannalta, on seurauksena kivun ohella huimausta ja tasapainohäiriöitä. Retkahdusvamman seurauksia ovat niskan jäykkyyden lisäksi tyypillisesti paikalliset kipupisteet, joita on vaihtelevin tuloksin hoidettu kortisoni- ja puudutuspistoksilla.

Alkuvaiheessa parasta hoitoa on aktiivinen omatoiminen liikehoito. Heti aloitetut harjoitukset antavat parempia tuloksia kuin passiiviset fysikaaliset hoidot, mutta ohjatusta LHT-hoidosta (lääketieteellinen harjoitteluterapia) on apua. Kipua voidaan hoitaa kylmäpakkauksilla ja kipulääkkeillä, mutta kaulurista on syytä luopua mahdollisimman pian. Näyttää siltä, ettei manipulaatiohoidoista ole yleensä hyötyä.
Retkahdusvammojen aiheuttamia kipuja on hoidettu myös botulinum-toksiinilla, pitkäaikaistuloksista ei ole vielä näyttöä. Radiofrekvenssidenervaatiohoito eli hermon kuumennushoito lievittää kipuja lyhytkestoisesti esim. autokolarin jälkeisessä fasettinivelperäisessä (nikamia yhdistävät nivelet) ja niskasta yläraajaan säteilevässä kroonisessa niskakivussa.

Viime aikoina on Saksassa toiminnallinen MRI-tutkimus osoittautunut hyväksi diagnostiseksi tutkimukseksi, ja on nyt käytössä myös Suomessa Vantaalla. Sen avulla voidaan määrittää edellä mainittujen rakenteiden mahdolliset vauriot. Osalla potilaista ainoa hyvä hoito on kaularangan yläosan jäykistävä leikkaus.