Tenniskyynärpää

Kyynärpääkipujen ylivoimaisin syy on tenniskyynärpää. Tenniskyynärpää on sairaus, joka kehittyy kyynärpään ulkosivulle kohtaan, missä ranteen ojentajalihakset kiinnittyvät luuhun. Se paranee varsin usein itsestään.

Miten tenniskyynärpää syntyy?

Tenniskyynärpää eli lateraaliepikondyliitti syntyy tavallisimmin 40–50-vuotiaalle kyynärpäätä kuormittavassa toistotyössä. Vaiva on yhtä yleinen miehillä ja naisilla. Usein sen kehittymiseen liittyy äkillinen tapaturma, kun potilas on kolauttanut kyynärpäänsä johonkin tai venäyttänyt sen. Kipukohtaan syntyy pieniä kudosvaurioita, jotka aiheuttavat tulehduksen ja kipuoireen.

Tulehdus on ojentajalihasten kiinnityskohdassa. Etenkin keskisormen ojentaja ärtyy helposti.
Tulehdus syntyy tyypillisesti, kun toistoliikkeeseen liittyy kiertoliikettä ja tärinää. Usein oireet alkavat normaalista poikkeavasta rasituksesta.

Kiinnityskohta on painettaessa selvästi arka. Samoin kyseisten jänteiden venytys aristaa. Kivun takia käden puristusvoima on usein heikentynyt ja jotkut potilaat eivät saa kyynärpäätä täysin suoraksi.

Hoito

Tenniskyynärpään tärkein hoito on lepo. Kipuja ja särkyä hoidetaan tulehduskipulääkkeillä. Rannelastan käyttö saattaa riittää hoidoksi tilanteissa, jossa syy on muilla työtavoilla rajoitettu pois. Vähintään yhtä hyvä on tenniskyynärpään tukiside.

Fysikaalisista hoidoista hieronnalla ja liikehoidolla saavutetaan parhaat tulokset. Kortisonipistoksista ollaan luopumassa ensisijaisena hoitomuotona.

Harjoitteluhoito on nykykäsityksen mukaan onnistuneen hoidon perusta. Vähitellen lisääntyvä ranteen ja sormien käyttöön perustuva kyynärvarren lihasten vahvistaminen vähentää kipuja ja nopeuttaa toipumista. Hoitoon kuuluu myös venytysharjoituksia.

Leikkaus on harvemmin tarpeen. Siihen ryhdytään, kun mikään muu keino ei tunnu auttavan.

Leikkausmenetelmiä on paljon. Tavallisimmassa tulehtunut kohta irrotetaan luusta ja sairas kudos poistetaan, jonka jälkeen kiinnitetään jänteet uudelleen. Se voidaan tehdä myös tähystämällä.