Kipeä olkapää
Tässä osiossa käsitellään olkapään oireista seuraavia kiputiloja:
Olkanivelen rakenteesta
Kun potilaan olkapää on kipeä vaikuttaa diagnoosimahdollisuuksiin merkittävästi hänen ikänsä. Nuorilla kivun syy on nimittäin usein nivelen väljyys, keski-ikäisillä nivelen ahtaus ja yli 50-vuotiailla kiertäjäkalvosimen repeämä.
Olkaniveltä ihminen tarvitsee paljon ja se onkin liikkuvin ihmisen nivelistä. Ei siis ihme, että se aiheuttaa toiseksi eniten vaivoja liikuntaelimistä.
Olkanivel ei ole yksinkertainen. Olkanivelessä olkaluu niveltyy lapaluuhun, sitä suojaa kattomaisena harjanteena lapaluun lisäke (se on helppo tuntea olkapään päällä) ja niveltä ympäröivät nivelsiteet ja ns. kiertäjäkalvosimen jänteet. Olkaniveleen kuuluu myös solisluun ja mainitun lapaluun harjanteen muodostama nivel. Olkapään pyöreyden tekee deltoideuslihas.
Kiertäjäkalvosin muodostuu neljästä lihaksesta, joista tärkein on supraspinatus. Yleislääkärin vastaanotolla tämä lihas jänteineen muodostaa valtaosan olkapääongelmista. Nivelen sisällä mainitun harjanteen alla kitkaa poistavana lisäkkeenä on limapussi, bursa.
Supraspinatus kohottaa yhdessä olkapään deltoideuslihaksen kanssa sivusuunnassa. Kiertäjäkalvosimen subscapularislihas on kädenvääntö- eli olkavarren sisäkiertolihas. Lihas ei näy ulospäin vaan tulee lapaluun sisäpinnalta olkavarteen. Lapaluun ulkopintaan kiinnittyvät infraspinatus ja teres minor kiertävät olkavartta ulospäin.
Miten valmistaudun vastaanotolle?
Kun olkapääsi on kipeä, mieti ainakin seuraavia seikkoja varattuasi ajan lääkärille
- Aikaisemmat vammasi
- Alkoiko vaiva äkillisesti vai vähitellen
- Kivun sijainti
- Mikä pahentaa tai helpottaa
- Yösärkyä ?
Aistinvaraisen tutkimuksen jälkeen otetaan usein röntgenkuva joka täydentää tietoja.
Olkanivelen ahtaus eli impingement
Näitä potilaita näkee vastaanotolla varsin usein. Usein potilaalla on ollut olkapään kiputiloja jo pitkään tai useita kertoja ja kortisoni on usein auttanut, kunnes ongelma on taas palannut.
Tästä sairaudesta käytetään useammin nimeä supraspinatustendiniitti tai rotator cuff–syndrooma. Ongelmassa on kyse siitä, että alussa kuvattu kiertäjäkalvosimen neljän lihaksen jänteistö on ahtaalla lapaluun muodostaman luisen kaukalon ja sen kattorakenteiden välissä.
Ahtaassa tilassa kiertäjäkalvosin hankautuu kuluen ja sen verenkierto huononee. Ahtauden aste ratkaisee saako potilas oireita vai ei. Kun iän myötä kattorakenteisiin syntyy luu-ulokkeita nivelrikon takia, voi tilanne paheta. Tämä voi sitten johtaa oireyhtymän kehittymiseen. Monesti olkapäävamma ”kaivaa” ongelman esiin ja pitkittynyt oireilu alkaa.
Oireet ja tutkiminen
Diagnoosin teko on hankalaa tehdä luotettavasti pelkän aistivaraisen tutkimuksen perusteella. Aika luotettava on tutkimus, jossa kiertäjäkalvosin puudutetaan ja katsotaan katoaako kipu, kun sitä provosoidaan esiin tietyillä liiketesteillä.
Tutkimusta täydentämään otetaan potilaan olkanivelestä tavallisia röntgenkuvia, varjoainekuvia, tietokonekuvia ja magneettikuvia. Tavallisen röntgenkuvan kulumamuutokset olkanivelen kattorakenteessa ja sen koukkumainen muoto ovat usein hyvä vinkki ongelmasta.
Kuitenkin magneettikuvaus osoittaa luotettavimmin kalvosimen pinnetilan. Tutkimus on melko kallis, mutta KELA korvaa siitä suuren osan. Oma osuus kustannuksista lienee suuruusluokkaa 300 e.
Hoito
Ahtaustilaa voidaan hoitaa ilman leikkausta. Lepo ja tulehduskipulääkitys luovat pohjan kuntoutushoidolle. Tällainen lääkitys auttaa leposärkyyn , mutta rasituskipuun se ei näytä auttavan.
Kortisoni-injektioiden vakiintunut käyttö tällaisen kivun hoidossa taitaa sittenkin olla lumelääkkeen tasoinen hoito. Ainakin tämä on tutkimuksessa osoitettu. Joka tapauksessa injektioita ei kannata heikentävän vaikutuksen takia antaa liian montaa.
Olkanivelen lihasvoiman palauttaminen ja lihasten venytys ovat ergonomian parantamisen ohella kuntouttavan fysikaalisen hoidon perusta. Hoidossa jo alussa kivuliaassakin vaiheessa venytellään lihaksia ja pyritään palauttamaan normaalit olkanivelen liikelaajuudet. Kivun hellittäessä alkaa potilaan oma aktiivinen lihasvoiman laaja-alainen lisääminen.
Jos nämä hoidot eivät auta, on harkittava leikkausta, joka nykyään tapahtuu melkein aina tähystyksessä. Leikkauksessa poistetaan kattorakenteen ahtauttavia osia eli tehdään tilaa ahtaaseen luiseen kaukaloon. Se voidaan tehdä puudutuksessa potilaan ollessa valveilla, mutta myös nukutuksessa. Leikkaus auttaa kipuun hyvin.
Lähes jokaisella leikatulla kipu vähenee oleellisesti ja yli 80 %:lla se poistuu.
- ahdas olkanivel johtuu ns. kiertäjäkalvosimen tilanpuutteesta olkanivelessä
- sen tyyppioireet ovat kivulias olkavarren sivukohotus ja olkapään yösärky
- kortisoniruiskeista ei ilmeisesti ole hyötyä
-
monia potilaita voidaan hoitaa pelkästään fysikaalisella hoidolla ja
tulehduskipulääkkein - leikkaus auttaa useimmissa tapauksissa
Kiertäjäkalvosimen repeämä
Oireet
Kiertäjäkalvosin voi revetä vamman yhteydessä, mutta joskus pelkästään kovan rasituksen yhteydessä, kun kalvosimessa on jo kulumia.
Repeämä voi pienen alun jälkeen hiljalleen lisääntyä aiheuttaen lisääntyviä oireita. Yli 50-vuotiailla olkanivelen sijoiltaan menoon liittyy usein myös kalvosimen repeämä. Repeämä on lähes aina supraspinatusjänteen alueella, mutta voi ulottua kahden muun kiertäjäkalvosimen lihaksen, subscapulariksen ja infraspinatuksen alueelle.
Repeämä voi olla osittainen tai valtava jopa luun pään nivelen sisällä paljastava vaurio. Kun se syntyy vamman seurauksena alkavat oireet heti ja ilmenevät olkavarren sivukohotuksen hankaluutena kivun ja lihasvoiman menetyksen takia. Diagnoosi perustuu siihen, että suuressa repeämässä olkavarren kiertäminen ulospäin ja 30 asteen sivunoston lihasvoima on aina heikentynyt.
Kiertäjäkalvosimen repeämä haittaa usein yläraajan käyttöä kivun takia. Tyypillistä on kivun kokeminen olkapään sivulla, vaikka vika on nivelen sisällä. Olkavartta loitontaessa kipu alkaa, kun vaurioitunut jänne hankaa olkanivelen luista kattoa vastaan. Potilas tuntee itse ja kädellä tunnustellen voi lääkärikin joskus tuntea ”krahinaa” olkavartta liikuteltaessa.
Vähitellen kipu saattaa helpottaa, mutta voimattomuus jatkuu luonnollisesti. Tyypillistä on monien potilaiden kokema yösärky, joka vaatii pientä voimistelua tällöin. Jostain syystä repeämä voi olla kivutonkin.
On tärkeää havaita repeämä ajoissa, sillä viivästyminen näivettää vaurioituneita jänteitä, joka huonontaa leikkaustulosta. Aikaraja on noin puoli vuotta.
Tutkimuksista ja hoidosta
Vaurio todetaan tänä päivänä tavallisesti tietokonetomografiaan tai magneettikuvaan yhdistetyllä varjoainekuvauksella.
Ultraäänikuvaus vaatii kokemusta, mutta on selvästi halvempi tutkimuskeino. Magneettikuva taas antaa parhaimman kuvan vaurion laajuudesta.
Repeämää ei tarvitse läheskään aina leikata. Lepo, fysikaalinen kuntoutus ja lääkkeet auttavat monia riittävästi pienissä vammoissa. Kortisoniruiskeiden suhteen kannattaa olla pidättyväinen. Korkeintaan 1–2 kertaa kannattaa yrittää tätä keinoa.
Jos oireet eivät asetu muutamassa kuukaudessa näin, on syytä harkita leikkausta. Viivyttelyä on vältettävä. Samoin on tärkeää havaita ajoissa isot repeämät, sillä niiden leikkausaikataulu on vieläkin nopeampi kuin edellä mainittu puoli vuotta. Rajana pidetään 4 cm kokoista repeämää.
Valitettavasti on niin, että leikkaukseen päästään käytännössä ajoissa vain yksityissektorilla. Eläkeikäisen potilaan leikkausaiheena on lähinnä kova särky, koska liikkeen heikkoudesta ei enää ole niin suurta haittaa.
Jäätynyt olkapää
Sairaus on yleinen ja siitä käytetään myös nimityksinä frozen shoulder ja adhesiivinen kapsuliitti.
Tämä olkanivelen tila voi syntyä itsestään, olkanivelen alueen vamman jälkeen tai olkanivelen leikkauksen jälkeen. Tila voi seurata esimerkiksi myös aivoleikkausta tai sydäninfarktia. Sokeritauti näyttää altistavan sairaudelle. Sairaus on heillä 10 kertaa yleisempi.
Syntymekanismia ei tunneta, mutta tulehdusprosessin seurauksena nivelkapseliin kehittyy sitä kutistavaa sidekudosta. Myös nivelen kattorakenteen tukiside kutistuu vaikuttaen merkittävästi oireistoon.
Lopputuloksena kuitenkin nivelkapseli kutistuu, jonka seurauksena potilas ei saa liikutettua niveltä kunnolla. Lääkärikään ei saa autettuna olkaniveltä liikkumaan normaalisti. Kiinnikkeinen kireä kapseli estää sen. Oireiluun liittyy usein kipu.
2/3 potilaista on naisia ja se on yleisin 50-vuotiailla. Taudin japaninkielinen nimi on siksi tarkkaan suomennettuna ”50-vuotiaan naisen sairaus”. Se on harvoin molemmissa nivelissä, mutta toinen puoli voi seurata samoin oirein muutaman vuoden sisällä.
Tauti kulkee kolmessa vaiheessa. Ensin olkapää on kipeä (tulehdusvaihe), sitten jäykkä (kireä kiinnikkeinen nivelkapseli sen seurauksena) ja lopulta tilanne alkaa itsestään helpottaa.
Ensimmäinen vaihe kestää noin 3 kuukautta, toinen vaihe korkeintaan vuoden ja paraneminen noin puoli vuotta. Voisi siis sanoa, että kärsivällisyys riittää hoidoksi.
Asia ei kuitenkaan ole aivan näin. Ensimmäisessä, eli kipu- ja särkyvaiheessa, annettu hoito voi estää muiden vaiheiden kehittymisen.
Sairaus oireilee olka-hartiasärkynä ja ”kinnaa” terävämmin olkavarren ääriasennoissa. Diagnoosi on usein tässä vaiheessa epämääräinen. Vähitellen särky lisääntyy ja liike vähenee kiinnikkeiden kehittyessä. Esimerkiksi rintaliivejä on hankala kiinnittää takaa tai takataskun lompakkoa ei tahdo ulottaa ottamaan liikerajoitusten kehittyessä.
Hankalimmassa vaiheessa olkavarsi ei kohoa missään suunnassa yli vaakatason. Se ei tahdo kiertyä ulospäin ja sisäkiertokin onnistuu juuri ja juuri pakaraan. Sitten kivut ja säryt loppuvat ja ajan myötä olkanivelen kireys alkaa helpottaa.
Ainoa tutkimus, joka taudinkuvassa tarvitaan, on röntgenkuva nivelrikon pois sulkemiseksi. Aikaisemmin taudin hoidon suhteen oltiin kyynisen passiivisia, mutta nykyään ollaan sitä mieltä, että mm. nivelensisäisellä kortisoniruiskeella voidaan vaikuttaa tulehdusvaiheessa. Se voi estää nivelkapselin tulehduksen ja siten kapselin kiristymisen.
Sen ohella on tyydytty hoitamaan oireita tulehduskipulääkkein.
Nukutuksessa tapahtuva olkanivelen avaaminen, narkoosimanipulaatio, on toisen vaiheen tehokas hoito, jos särky jatkuu kohtuuttoman pitkään. Olkanivel murretaan kiinnikkeistään auki nukutuksessa tai puudutuksessa. Tuloksena on usein täysi liike. Joskus kattorakenteen tukiside leikataan poikki lisätoimenpiteenä.
Nykyään on myös alettu kokeilla tähystysleikkaushoitoa. Tällöin kapseli leikataan auki useasta kohdasta ja menetelmä on antanut hyviä tuloksia. Se on varattu yleensä vaikeille tapauksille, kun narkoosimanipulaatiokaan ei auta.
- olkanivelen jäätyminen voidaan estää aktiivisella alkuvaiheen hoidolla
- kortisoniruiskeet voivat estää tilan kehittymisen
- se paranee usein käytännössä itsestään, mutta voi kestää jopa kaksi vuotta
- hankala tilanne voidaan laukaista avaamalla nivel nukutuksessa manipulaatiolla
- tähystysleikkaus on vaikean tilanteen toinen hoitovaihtoehto
