Parempaa Elämää on MSD Finlandin terveyden ja hyvinvoinnin palvelu, johon on koottu tietoa kuluttajille, potilaille ja terveydenhuollon ammattilaisille.

Kipeä olkapää

Tässä osiossa käsitellään olkapään oireista seuraavia kiputiloja:

Olkanivelen rakenteesta

Kun potilaan olkapää on kipeä, vaikuttaa diagnoosimahdollisuuksiin merkittävästi hänen ikänsä. Nuorilla kivun syy on usein nivelen väljyys, keski-ikäisillä nivelen ahtaus ja yli 50-vuotiailla kiertäjäkalvosimen repeämä.

Olkaniveltä ihminen tarvitsee paljon ja se onkin liikkuvin ihmisen nivelistä. Ei siis ihme, että se aiheuttaa toiseksi eniten vaivoja liikuntaelimistä.

Olkanivelessä olkaluu niveltyy lapaluuhun. Sitä suojaa kattomaisena harjanteena lapaluun lisäke (se on helppo tuntea olkapään päällä), niveltä ympäröivät nivelsiteet ja ns. kiertäjäkalvosimen jänteet. Olkaniveleen kuuluu myös solisluun ja mainitun lapaluun harjanteen muodostama nivel. Olkapään pyöreyden tekee deltoideus-lihas.

Kiertäjäkalvosin muodostuu neljästä lihaksesta, joista tärkein on supraspinatus. Yleislääkärin vastaanotolla tämä lihas jänteineen muodostaa valtaosan olkapääongelmista. Nivelen sisällä mainitun harjanteen alla kitkaa poistavana lisäkkeenä on limapussi, bursa.

Supraspinatus kohottaa yhdessä olkapään deltoideus-lihaksen kanssa sivusuunnassa. Kiertäjäkalvosimen subscapularis-lihas on kädenvääntö- eli olkavarren sisäkiertolihas. Lihas ei näy ulospäin, vaan tulee lapaluun sisäpinnalta olkavarteen. Lapaluun ulkopintaan kiinnittyvät infraspinatus ja teres minor kiertävät olkavartta ulospäin.

Miten valmistaudun vastaanotolle?

Kun olkapääsi on kipeä, mieti ainakin seuraavia seikkoja varattuasi ajan lääkärille

  • Aikaisemmat vammasi
  • Alkoiko vaiva äkillisesti vai vähitellen
  • Kivun sijainti
  • Mikä pahentaa tai helpottaa
  • Yösärkyä?

Aistinvaraisen tutkimuksen jälkeen otetaan usein röntgenkuva joka täydentää tietoja.

Olkanivelen ahtaus eli impingement

Näitä potilaita näkee vastaanotolla varsin usein. Usein potilaalla on ollut olkapään kiputiloja jo pitkään tai useita kertoja ja kortisoni on usein auttanut, kunnes ongelma on taas palannut.

Tästä sairaudesta käytetään useammin nimeä supraspinatustendiniitti tai rotator cuff –syndrooma. Ongelmassa on kyse siitä, että alussa kuvattu kiertäjäkalvosimen neljän lihaksen jänteistö on ahtaalla lapaluun muodostaman luisen kaukalon ja sen kattorakenteiden välissä. Tämä vaiva on tavallisesti toiminnallinen ja johtuu olan lihasten virheellisestä käytöstä. Korjaamalla tämä liikehäiriö voidaan vaiva hoitaa.

Oireet ja tutkiminen

Diagnoosin teko on hankala tehdä luotettavasti pelkän aistivaraisen tutkimuksen perusteella. Aika luotettava on tutkimus, jossa kiertäjäkalvosin puudutetaan ja katsotaan katoaako kipu, kun sitä provosoidaan esiin tietyillä liiketesteillä.

Tutkimusta täydentämään otetaan potilaan olkanivelestä tavallisia röntgenkuvia, ultraäänikuvia, ja magneettikuvia. Tavallisen röntgenkuvan kulumamuutokset olkanivelen kattorakenteessa ja sen koukkumainen muoto eivät kuitenkaan suoraan ennusta diagnoosia.

Ultraäänitutkimus on hyvä diagnostinen apu olkavaivan selvittelyssä. Magneettikuvaus osoittaa luotettavimmin koko nivelen tilanteen.

Olkapääkivun hoito

Toiminnallista, ahdasta olkaa hoidetaan alkuun oikein ohjatulla, etenevällä fysioterapialla.  Hyvin kivuliaassa alkuvaiheessa lyhyt aikainen lepo ja tulehduskipulääkitys luovat pohjan kuntoutushoidolle.  Kortisoni-puudute- injektioiden vakiintunut käyttö tällaisen kivun hoidossa perustuu paikallisen tulehdusreaktion rauhoittamiseen.

Olkanivelen lihasvoiman palauttaminen sekä lihasten venytys ja vahvistus ovat ergonomian parantamisen ohella kuntouttavan fysikaalisen hoidon perusta. Hoidossa jo alussa kivuliaassakin vaiheessa venytellään lihaksia ja pyritään palauttamaan normaalit olkanivelen liikelaajuudet ja ennen kaikkea oikea olkanivelen liikemalli. Kivun hellittäessä alkaa potilaan oma aktiivinen lihasvoiman laaja-alainen lisääminen.

Hyvin hankalissa tapauksissa voidaan harkita leikkausta edellyttäen, että on havaittavissa mekaanisia esteitä olan rakenteissa. Leikkaus on olkanivelen tähystystoimenpide. Leikkauksessa poistetaan kattorakenteen ahtauttavia osia eli tehdään tilaa ahtaaseen luiseen kaukaloon. Nykyään suuntana on kuitenkin leikkausten määrän vähentäminen, eikä leikkaukseen kannata ryhtyä ennen kuin on noin puoli vuotta toteutettu kuntoutusta ja fysioterapiaa oikein ja tehokkaasti. Tutkimusten mukaan pitkän päälle kuntoutus auttaa yhtä hyvin kuin leikkaushoito.

Kiertäjäkalvosimen repeämä

Oireet

Kiertäjäkalvosin voi revetä vamman yhteydessä, mutta joskus pelkästään kovan rasituksen yhteydessä, kun kalvosimessa on jo rappeumaa. Rappeuman aiheuttama kiertäjäkalvosimen repeämä on hyvin tavallinen: yli 50-vuotiailla jo neljännellä ja yli 60-vuotiailla joka kolmannella tavataan rappeuman aiheuttamia repeämiä olassa.

Repeämä voi pienen alun jälkeen hiljalleen lisääntyä aiheuttaen lisääntyviä oireita. Yli 50-vuotiailla olkanivelen sijoiltaan menoon liittyy usein myös kalvosimen repeämä. Repeämä on lähes aina supraspinatus-jänteen alueella, mutta voi ulottua kahden muun kiertäjäkalvosimen lihaksen, subscapulariksen ja infraspinatuksen alueelle.

Repeämä voi olla osittainen tai valtava jopa luun pään nivelen sisällä paljastava vaurio. Kun se syntyy vamman seurauksena, alkavat oireet heti ja ilmenevät olkavarren sivukohotuksen hankaluutena kivun ja lihasvoiman menetyksen takia. Diagnoosi perustuu siihen, että suuressa repeämässä olkavarren kiertäminen ulospäin ja 30 asteen sivunoston lihasvoima on aina heikentynyt.

Kiertäjäkalvosimen repeämä haittaa usein yläraajan käyttöä kivun takia. Tyypillistä on kivun kokeminen olkapään sivulla, vaikka vika on nivelen sisällä. Olkavartta loitontaessa kipu alkaa, kun vaurioitunut jänne hankaa olkanivelen luista kattoa vastaan. Potilas tuntee itse ja kädellä tunnustellen voi lääkärikin joskus tuntea ”krahinaa” olkavartta liikuteltaessa.

Vähitellen kipu saattaa helpottaa, mutta voimattomuus jatkuu luonnollisesti. Tyypillistä on monien potilaiden kokema yösärky, joka vaatii pientä voimistelua tällöin. Usein repeämä voi olla kivutonkin.

On tärkeää havaita tapaturmainen repeämä ajoissa, sillä viivästyminen näivettää vaurioituneita jänteitä, joka huonontaa leikkaustulosta. Aikaraja on noin puoli vuotta.

Tutkimuksista ja hoidosta

Vaurio todetaan tänä päivänä tavallisesti joko ultraäänikuvauksella tai magneettikuvalla tai siihen yhdistetyllä varjoainekuvauksella.

Repeämää ei tarvitse läheskään aina leikata. Lepo, fysikaalinen kuntoutus ja lääkkeet auttavat monia riittävästi pienissä vammoissa. Kortisoniruiskeiden suhteen kannattaa olla pidättyväinen. Korkeintaan 1–2 kertaa kannattaa yrittää tätä keinoa.

Nuorilla henkilöillä tapaturmainen, koko nivelkalvon (cuff) lävistävä vaurio, joka on yli 2 cm halkaisijaltaan, kannattaa korjata leikkauksella.  Muissa tapauksissa leikkausta harkitaan vasta, kun kuntoutusta on toteutettu ainakin 3-4 kuukautta. Iäkkäillä potilailla kuntoutuksella saavutetaan yhtä hyvä toiminnallinen tulos käden käytön suhteen ja siksi leikkaukseen ei juurikaan kannata mennä.

Jäätynyt olkapää

Sairaus on yleinen ja siitä käytetään myös nimityksiä frozen shoulder ja adhesiivinen kapsuliitti.

Tämä olkanivelen tila voi syntyä itsestään, olkanivelen alueen vamman jälkeen tai olkanivelen leikkauksen jälkeen. Tila voi seurata esimerkiksi myös aivoleikkausta tai sydäninfarktia. Diabetes näyttää altistavan sairaudelle. Sairaus on heillä 10 kertaa yleisempi.

Syntymekanismia ei tunneta, mutta tulehdusprosessin seurauksena nivelkapseliin kehittyy sitä kutistavaa sidekudosta. Myös nivelen kattorakenteen tukiside kutistuu vaikuttaen merkittävästi oireistoon.

Lopputuloksena kuitenkin nivelkapseli kutistuu, jonka seurauksena potilas ei saa liikutettua niveltä kunnolla. Lääkärikään ei saa autettuna olkaniveltä liikkumaan normaalisti. Kiinnikkeinen, kireä kapseli estää sen. Oireiluun liittyy usein kipu.

2/3 potilaista on naisia ja se on yleisin 50-vuotiailla. Taudin japaninkielinen nimi on siksi tarkkaan suomennettuna ”50-vuotiaan naisen sairaus”. Se on harvoin molemmissa nivelissä, mutta toinen puoli voi seurata samoin oirein muutaman vuoden sisällä.

Tauti kulkee kolmessa vaiheessa. Ensin olkapää on kipeä (tulehdusvaihe), sitten jäykkä (kireä, kiinnikkeinen nivelkapseli sen seurauksena) ja lopulta tilanne alkaa itsestään helpottaa.

Ensimmäinen vaihe kestää noin 3 kuukautta, toinen vaihe korkeintaan vuoden ja paraneminen noin puoli vuotta. Voisi siis sanoa, että kärsivällisyys riittää hoidoksi.

Asia ei kuitenkaan ole aivan näin. Ensimmäisessä eli kipu- ja särkyvaiheessa annettu hoito voi estää muiden vaiheiden kehittymisen.

Sairaus oireilee olka-hartiasärkynä ja rajoittaa olan liikkeitä (käden kiertoa ja olan loitonnusta). Diagnoosi on usein tässä vaiheessa epämääräinen. Vähitellen särky lisääntyy ja liike vähenee kiinnikkeiden kehittyessä. Esimerkiksi rintaliivejä on hankala kiinnittää takaa tai takataskun lompakkoa ei tahdo ulottaa ottamaan liikerajoitusten kehittyessä.

Hankalimmassa vaiheessa olkavarsi ei kohoa missään suunnassa yli vaakatason. Se ei tahdo kiertyä ulospäin ja sisäkiertokin onnistuu juuri ja juuri pakaraan. Sitten kivut ja säryt loppuvat ja ajan myötä olkanivelen kireys alkaa helpottaa.

Ainoa tutkimus, joka taudinkuvassa tarvitaan, on röntgenkuva nivelrikon pois sulkemiseksi. Aikaisemmin taudin hoidon suhteen oltiin kyynisen passiivisia, mutta nykyään ollaan sitä mieltä, että mm. nivelen sisäisellä kortisoni-puuduteruiskeella voidaan vaikuttaa tulehdusvaiheessa. Se voi estää nivelkapselin tulehduksen ja siten kapselin kiristymisen.

Sen ohella on tyydytty hoitamaan oireita tulehduskipulääkkein.

Nukutuksessa tapahtuva olkanivelen avaaminen, narkoosimanipulaatio, on toisen vaiheen mahdollinen hoitokeino. Sitä kuitenkin tulee harkita kriittisesti, sillä fysioterapeutin ohjaamilla kuntoutustoimilla päästään samaan lopputulokseen.

  • olkanivelen jäätyminen voidaan estää aktiivisella alkuvaiheen hoidolla
  • kortisoni-puuduteruiskeet alkuvaiheessa nivelensisäisesti voivat estää tilan kehittymisen
  • se paranee usein käytännössä itsestään, mutta voi kestää jopa kaksi vuotta

   

2-2017-MUSC-1056783-0001