Kipulääkkeet
Kivunhoidon kulmakivi on oikea ja riittävä lääkitys, vaikka joskus se toimii myös tukihoitona. Hoitava lääkäri valitsee lääkityksen käyttöaiheen ja potilaan tilanteen huomioon ottaen.
Perinteiset tulehduskipulääkkeet ovat käytetyimpiä kipulääkkeitä. Niitä on useita erilaisia, osaa myydään eri kauppanimillä. Näiden lääkkeiden rinnalle ovat tulleet uuden polven tulehduskipulääkkeet, koksibit.
Näiden rinnalla, tai erikseen, käytetään koviin kipuihin keskushermoston kautta vaikuttavia kipulääkkeitä, opiaatteja. Kivun hallintaan pyritään toisinaan myös muilla keskushermoston kautta vaikuttavilla lääkkeillä, esimerkiksi masennus- ja epilepsialääkkeillä, rauhoittavilla ja jopa psykoosilääkkeillä.
Kipulääkkeen valinnasta
Kipulääkkeen päätehtävä on poistaa kipua ja samalla lievittää tulehdusta. Ensisijaisesti tulehduskipua hoidetaan parasetamolilla ja perinteisillä tulehduskipulääkkeillä. Perinteisten tulehduskipulääkkeiden ja koksibien käyttöaiheet vaihtelevat, esim. koksibien käyttöaiheet ovat vain tiettyjen kiputilojen hoitoon liittyviä.
Jos näidenkään teho ei riitä, voidaan kokeilla opioideja tai tulehduskipulääkkeen ja parasetamolin yhdistelmiä.
Tulehduskipulääkkeiden käyttö tulisi kuitenkin olla harkittua. Niitä tulisi käyttää vain tarvittavan ajan ja mahdollisimman pienellä, tehokkaalla annoksella. Kerro lääkärillesi, mitä kipulääkettä käytät. Lääkäri ohjaa oikeanlaiseen kipulääkkeen käyttöön. Näin voidaan välttyä liiallisilta lääkityksiltä ja mahdollisilta yhteisvaikutusten haitoilta. Tulehduskipulääkkeiden haittavaikutukset ja riskit, kuten sydän-, verisuoni- ja ruoansulatuskanavan riskit tulee arvioida potilaskohtaisesti.
Lääkemuoto voi vaikuttaa valintaan. Ruiskeina ja peräpuikkoina annosteltavilla lääkkeillä on samoja risekjä kuin tablettimuodoilla. Selvää on myös riskien suhde käytettyyn lääkeannokseen.
Koksibit voivat olla suoliston kannalta paremmin siedettyjä kuin perinteiset tulehduskipulääkkeet.
Tulehduskipulääkkeen aiheuttaman suolistohaavauman riskiä lisäävät yli 65 vuoden ikä, aikaisempi mahahaava, kortisonihoito, useamman tulehduskipulääkkeen samanaikainen käyttö, verenohennuslääkitys, suuri päivittäinen lääkeannos ja yleiskuntoa heikentävät sairaudet.
Yksi merkittävimmistä riskeistä on aikaisemmin todettu vuotava vatsahaava. Kortisonilääkitys sinänsä ei ole mahahaavariski, mutta yhdistettynä tulehduskipulääkkeeseen riski nousee.
Mahahaavariskiä voidaan vähentää käyttämällä samanaikaisesti haponeritystä estäviä lääkkeitä tai misoprostolia.
Kliinisissä tutkimuksissa, joissa on verrrattu koksibeja lumelääkkeeseen tai tiettyihin perinteisiin tulehduskipulääkkeisiin, on saatu viitteitä, että koksibi -ryhmän lääkkeet voivat nostaa tromboottisten tapahtumien, erityisesti sydänkohtausten ja aivohalvausten määrää.
Tulehduskipulääkkeiden ja parasetamolin vaikutusmekanismit
Tulehduskipulääkkeet lievittävät kipua. Nämä lääkkeet vaikuttavat ns. COX-entsyymien kautta.
COX-1 -entsyymi tuottaa prostaglandiineja, jotka suojaavat esimerkiksi vatsalaukkua eri kuormittajilta. Ne vaikuttavat myös verihiutaleiden toimintaan edistämällä hyytymistapahtumaa.
Myös COX-2 -entsyymi tuottaa prostaglandiineja. Ne vaikuttavat tulehdusreaktiota edistävästi, tuottaen mm. kipu- ja kuumeoireet. Tämäkin entsyymi toimii myös suojaavasti esim. munuaisissa.
Perinteiset tulehduskipulääkkeet estävät molempia entsyymejä. Ne siis estävät tulehduksen ohella myös suojamekanismeja. Koksibit estävät hoitoannoksina käytännössä ainoastaan COX-2 -entsyymin toimintaa.
Parasetamolin vaikutusmekanismeja ei juurikaan tunneta, mutta todennäköisesti se vaikuttaa keskushermoston kautta.
Tulehduskipulääkkeiden käyttö ja siedettävyys
Sivuvaikutukset mahalaukussa
Noin puolet potilaiden suoliston yläosan verenvuodoista liittyy tulehduskipulääkkeiden käyttöön. On arvioitu, että jopa 200 potilasta kuolee tällaiseen komplikaatioon vuodessa Suomessa.
Näiden lääkkeiden käyttö voi aiheuttaa lähes jokaiselle potilaalle suoliston pinnallisia limakalvovaurioita. Elimistö korjaa näistä suurimman osan omilla suojaus- ja sopeutumisjärjestelmillään. Pitkä lääkehoito voi kuitenkin kroonistaa vaurion ja pahentaa sitä. Noin joka neljäs tulehduskipulääkkeiden pitkäaikaiskäyttäjä saa kroonisen maha- ja ohutsuolihaavauman. Mahahaavan riski on nelinkertainen ja pohjukaissuolessa riski on 2,5-kertainen. Yli 60-vuotiaan riski voi olla kuusinkertainen.
Pahimmillaan haavauma voi puhkaista seinämän aiheuttaen hengenvaarallisen tilanteen. Hengenvaarallinen tilanne voi syntyä myös voimakkaasta verenvuodosta. Tiedetään, että näissä tilanteissa yli puolet potilaista on käyttänyt kipulääkkeitä. Koksibit näyttävät vähentävän tätä riskiä noin puolella, ja voivat siis näin ollen olla vaihtoehtona pitkäaikaiskäytössä.
Tulehduskipulääkkeet voivat aiheuttaa ylävatsavaivoja myös muilla mekanismeilla, jotka ovat epäselviä. Tärkeää on myös tietää, että maha- tai pohjukaissuolihaava voi olla oireeton.
Sivuvaikutukset muualla suolistossa
Vaurioita voi syntyä myös ruokatorvessa ja alempana suolistossa. Noin puolella käyttäjistä voi esiintyä ohutsuolen alueen tulehduksia tai haavaumia. Tulehduskipulääkkeet voivat aiheuttaa suolen puhkeamisen, ja varsin tavalliset suolen pullistumat, divertikkelit voivat puhjeta tai alkaa vuotaa näiden lääkkeiden käytön seurauksena. Arpien aiheuttamia suolen ahtaumiakin voi kehittyä.
Kuvattuja haittoja voidaan ehkäistä mm. vatsansuojalääkkeillä eli protonipumpun inhibiittoreilla. On viitteitä siitä, että koksibit voivat olla myös alemman suoliston sivuvaikutusten osalta järkevä valinta.
Munuaissivuvaikutukset
Vaikuttamalla COX -entsyymien suojavaikutukseen tulehduskipulääkkeet voivat aiheuttaa sivuvaikutuksia myös munuaisissa. Munuaisten verenkierto voi heiketä ja seurauksena voi kehittyä vakavakin munuaissairaus, joka yleensä korjautuu lääkkeiden käytön loputtua.
Tavallisimmin potilaalla esiintyy turvotusta ja verenpaineen nousua. Näitä oireita esiintyy 1–9 %:lla potilaista. Myös natrium- ja kaliumaineenvaihdunta voivat häiriintyä. Äkilliselle munuaisten toiminnanvajaukselle voivat altistaa myös monet sairaudet, lääkitys, etenkin nesteenpoistolääkitys ja korkea ikä.
Maksasivuvaikutukset
Vajaalla 1 %:lla potilaista esiintyy maksavaurioita. Parasetamoli käytettynä suurina annoksina voi aiheuttaa vakavan maksavaurion. Vauriot voivat olla parantumattomia. Suurempi riski on vanhemmilla potilailla, jotka syövät useampia kipulääkkeitä rinnakkain.
Keuhkosivuvaikutukset ja allergia
Tulehduskipulääkkeet voivat pahentaa astmaa. Tulehduskipulääkkeet voivat satunnaisesti aiheuttaa myös nokkosrokkoa, muita ihottumia tai jopa hengenvaarallisen allergisen reaktion.
Veren hyytyminen
Tulehduskipulääkkeet eivät sovi yhteen verenohennuslääkityksen, varfariinin kanssa, jolloin verenvuotojen vaara kasvaa. Yleensä varfariinia voidaan käyttää koksibien kanssa, mutta silloin on seurattava hyytymisarvoja etenkin hoidon alussa.
Muut haitat
Tulehduskipulääkkeet voivat hidastaa synnytyksen käynnistymistä ja pidentää synnytystä.
Lääkkeiden väliset yhteisvaikutukset
Tärkeimpiä ovat yhteisvaikutukset verenohennuslääkityksen, tiettyjen sokeritautilääkkeiden, joidenkin masennus- ja psykoosilääkkeiden, litiumin ja tiettyjen rytmihäiriölääkkeiden kanssa.
Muut lääkkeet
Keskushermoston kautta vaikuttavat kipulääkkeet
Opiaatit estävät kivun välittymistä aivoissa, selkäytimessä ja keskushermoston ulkopuolellakin olevissa hermoissa. Merkittävimmät käyttöalueet ovat syöpäkivut ja vakavat krooniset kiputilat. Opiaattien vaikutus perustuu välittäjäaineiden vapautumisen estoon.
Nämä lääkkeet ovat yleensä tehokkaita syöpäkivuissa ja äkillisten vammojen aiheuttamissa ja leikkausten jälkeisissä kivuissa. Tämän lääkeaineryhmän riippuvuusvaaran vuoksi on viisasta aika ajoin vaihtaa lääkkeestä toiseen ja käyttää niitä mahdollisimman lyhytaikaisesti.
Tavallisimpia opiaattien sivuvaikutuksia ovat väsymys, suun kuivuminen, pahoinvointi ja ummetus. Virtsaamisvaikeuksia ja sappivaivoja voi myös esiintyä. Hengityslama on vaarallisin ja toleranssin vaatima liian suuri annos mielihyvän tunteeseen voi olla kohtalokas.
Masennuslääkkeet kivun hoidossa
Nämä lääkkeet kohottavat kipukynnystä estämällä välittäjäaineiden takaisinoton hermosoluissa. Tavallisimmin niitä käytetään migreenissä, jännityspäänsäryssä, fibromyalgiassa, neurologisissa kiputiloissa, reumassa ja kroonisissa selkäkivuissa. Yleensä yksilöllinen sopivuus vaatii usein oikean lääkkeen löytymistä.
Epilepsialääkkeet ja kipu
Nämä lääkkeet voivat auttaa etenkin silloin, kun kipu on sähköiskumainen, viiltävä. Eniten niitä käytetään kolmoishermosäryssä, MS-tautiin liittyvissä kohtauksenomaisissa kivuissa sekä vyöruusu- ja sokeritautiin liittyvissä hermovauriokivuissa. Niihin liittyy melko usein käyttöä rajaavia sivuvaikutuksia.
Lääkkeiden yhdistely
Lääkkeiden yhdistelyn tarkoituksena on vaikuttaa kipuun eri kohdissa. Siksi tulehduskipulääke voidaan yhdistää opiaattiin. Ns. trisyklisiä masennuslääkkeitä voidaan yhdistää samasta syystä opiaatteihin tai epilepsialääkkeisiin. Masentunut kipupotilas saattaa hyötyä, jos hän saa samaan aikaan uuden polven masennuslääkettä, joka estää serotoniinin takaisinottoa. Rauhoittavat bentsodiatsepiinit auttavat, kun kivun taustalla ovat myös haitalliset lihasjännitykset.
