Parempaa Elämää on MSD Finlandin terveyden ja hyvinvoinnin palvelu, johon on koottu tietoa kuluttajille, potilaille ja terveydenhuollon ammattilaisille.

Johanna, 32

"Jokainen lääkeannos rakkaudella"

HIV-Johanna teksti 1

Onnellinen odotusaika muuttui hetkessä painajaiseksi, kun äitiysneuvolan seulontanäytteestä löydettiin HIV-infektio. Päälle vyöryvä pelko vauvan terveydestä ylitti huolen omasta tulevaisuudesta. Diagnoosin kertonut lääkäri oli hänkin uudessa tilanteessa ja selvästi huolestunut. Hän lupasi soittaa alueemme infektiopoliklinikalle ja laittaa sinne lähetteen saman tien.

Tulevan lapsen isä sekä leikki-ikäinen poikani edellisestä liitosta odottivat kotona innoissaan neuvolakuulumisiani. Oma sekava mieleni täyttyi pelosta, huolesta ja itsesyytöksistä. Kotiin oli kauhea mennä. Mieheni järkytys ja hätä vauvamme tulevaisuudesta olivat lähes samaa luokkaa kuin minulla. Sinä yönä meillä ei nukuttu. 

Jonkinlaisen otteen tilanteesta tunsin saavani, kun selvisi, ettei puolisolla tai pojalla kummallakaan ollut HIV-tartuntaa. Huoli vauvasta kuitenkin säilyi. Infektioklinikalla minulle aloitettiin pikaisesti lääkehoito pienentämään vauvan tartuntariskiä raskauden tai synnytyksen aikana. Toivon täyttämät ilonkyyneleet valuivat poskilleni, kun infektiolääkäri kertoi hoitaneensa klinikalla useita HIV-positiivisten naisten raskauksia aivan ongelmitta. Otin jokaisen lääkeannoksen minuutin tarkkuudella vatsassani kasvavaa vauvaa rakkaudella ajatellen.

Välillä tuijotan vieläkin mielikuvissani sitä tietokoneen näyttöä, jolta lääkäri näytti verikokeiden vastauksia, joiden mukaan HI-virusmääräni oli laskenut ”mittaamattomiin”. Se tarkoitti, että paras mahdollinen hoitotavoite oli saavutettu. Vähitellen aloin uskoa terveen lapsen syntymään. Gynekologin seurannassa kaikki näytti normaalilta. Hyvien hoitotulosten ansiosta pystyin synnyttämään normaalisti alakautta kuten edelliselläkin kerralla. Itse synnytys pelotti yllättävän vähän ja sujui ongelmitta. Lasten infektiolääkäri aloitti vastasyntyneelle tyttövauvallemme HIV-estolääkkeet ja jatkoimme niitä kotona neljän viikon ajan. Ainoa vaikealta tuntuva asia oli ajatus siitä, etten voisi lainkaan imettää lastani. Lääkärit kertoivat siihen liittyvästä tartuntariskistä, jonka voi helposti estää antamalla vauvalle äidinmaitovastiketta. En antaisi itselleni koskaan anteeksi, jos vauva saisi tartunnan imetyksestä, joten vaihtoehtoja ei tällä kertaa ollut.

HIV johanna teksti 2

Kun tyttäremme oli kolmen kuukauden ikäinen, lastenlääkäri kertoi hänen olevan edelleen HIV-negatiivinen. Varmuuden vuoksi tilannetta seurattiin verikokeilla hieman yli yksivuotissynttäreiden. Perheessämme on nyt kaksi tervettä lasta ja kolmas lapsi on jo suunnitteilla.

Lääkärit kertoivat, että oma immuunipuolustukseni on kunnossa, mutta tulevan raskaustoiveen takia lääkitystä suositeltiin jatkettavaksi. Koska puolisoni on HIV-negatiivinen, tulemme yrittämään seuraavaa lasta niin sanotulla muumimuki-menetelmällä, mistä ikinä tuo termi sitten onkin peräisin. Kuulostaa vähän erikoiselta, mutta ruiskutan kotioloissa muoviruiskulla miehen mukiin keräämää spermaa emättimeeni, jolloin raskaus voisi alkaa ilman riskiä siitä, että mieheni saisi tartunnan. Näin on kuulemma yllättävän moni lapsi saanut alkunsa.

Olen kertonut tartunnasta myös siskolle ja äidille. Asiasta kertominen pelotti hirveästi, mutta heidän varaukseton tukensa koko perheellemme olikin suuri helpotus. HIV kulkee aina mukanamme halusin sitä tai en, mutta en anna sen hallita perheeni elämää.

 

(Potilastapaukset ovat kuvitteellisia, eivät aitoja.)