Parempaa Elämää on MSD Finlandin terveyden ja hyvinvoinnin palvelu, johon on koottu tietoa kuluttajille, potilaille ja terveydenhuollon ammattilaisille.

Heikki, 60

"Tallinnan tuliainen kurissa"

HIV-Heikki tekstilappu 1

Vajaa vuosi sitten aloin laihtua ja tunsin itseni väsyneeksi, mutta kuvittelin sen liittyvän työstressiin. Vähitellen ruoan nieleminen alkoi tehdä kipeää rintalastan alla. Vaimon painostuksesta varasin lopulta ajan työterveyteen.

Työterveyslääkäri laittoi lähetteen mahalaukun tähystykseen. Ruokatorvesta löytyi sienitulehdus. Lääkäri kertoi, että se voi joskus olla merkki heikentyneestä immuunipuolustuksesta, joten hän otti lisää kokeita – myös HIV-testin. Kyseinen kirjainyhdistelmä vähän säikäytti.

Kahden viikon kuluttua menin kuulemaan vastauksia. Olin täysin puulla päähän lyöty, kun lääkäri kertoi HIV-tartunnasta. Kaiken huipuksi tauti oli kuulemma ollut minulla jo vuosia. Olin käynyt säännöllisesti kontrolleissa sokeritaudin ja verenpaineen takia, ja koholla olevaa senkkaakin oli selvitelty, mutta HIV-testaus ei ollut aikaisemmin tullut lääkäreiden mieleen. En voinut millään uskoa tulosta. Miten minulla voisi olla tuo tauti? Miten kerron tämän kotona odottavalle vaimolle? Entä jos hänkin on saanut tartunnan? Entä lapset? Kuolenko sairauteen piankin?

Salaman lailla mieleeni iski työporukalla tehty Tallinnan matka vuosia sitten. Sieltä tartunnan oli täytynyt tulla, ei ollut mitään muuta mahdollisuutta. Lääkäri kertoi laittavansa lähetteen keskussairaalaan, mutta juuri muuta en siitä käynnistä enää muista.

Kotona vaimo huomasi heti, että jotain oli tapahtunut. Uutisen kertominen hänelle oli vaikeimpia asioita elämässäni. Olin varma, että vaimo jättää minut saman tien. Seuraavat päivät kuluivat painostavassa hiljaisuudessa. Valtava helpotus tuli viikkoa myöhemmin, kun selvisi, ettei vaimolla ollut tartuntaa. En vieläkään ymmärrä miten se on mahdollista, sillä seksielämämme oli iästä huolimatta ollut kohtuullisen virkeää. Vaimo kertoi jäävänsä luokseni ja yhdessä päätimme, ettei lapsille kerrota ainakaan vielä. Pahin tuntui olevan takana.

Keskussairaalassa aloitettiin heti lääkitys ruokatorven sienitulehdukseen. Samalla sain myös HIV-lääkkeet. Lääkäri korosti, että lääkkeet on otettava tunnin tarkkuudella joka päivä, sillä muuten HI-virus muuttuu niille vastustuskykyiseksi ja lääkkeet menettävät tehonsa. Tieto kuulosti kamalan kahlitsevalta, mutta oli lääkärillä hyviäkin uutisia. Elinikä ei kuulemma välttämättä lyhene lainkaan, jos vain huolehdin päivittäisestä lääkityksestä.

HIV Heikki tekstilappu 2

Taudin löytymisestä on kulunut nyt kolme vuotta. Lääkkeistä ei ole enää mitään vaivoja, muuta kuin niiden muistaminen. Seksielämä on edelleen hakusessa. Kondomin käyttö oman vaimon kanssa vuosikymmenten jälkeen vaatii opettelua. Jotain hyvääkin sairaus on – ihme kyllä – suhteeseemme tuonut: on ollut pakko puhua vaikeistakin asioista, mikä on tuonut meidät tiiviimmin yhteen.

Huoli asian paljastumisesta muille läheisille painaa edelleen mieltä. Välillä toivoisin voivani jutella asiasta jonkun toisen kanssa, joka on käynyt läpi saman. Infektiohoitaja kertoi HIV-positiivisten omasta potilasyhdistyksestä. Soitin jo toimistolle ja yritän päästä käymään paikan päällä lähiaikoina. Jo puhelinsoittokin tosin helpotti hieman oloa.

Käyn kaksi kertaa vuodessa tapaamassa keskussairaalan infektiolääkäriä ja uusimassa reseptit. Arvot ovat pysyneet kunnossa ja vointi on hyvä. HIV-hoidon vaatiman säännöllisyyden myötä myös sokeritaudin ja verenpainetaudin hoito on toteutunut aiempaa paremmalla tarkkuudella, joten molemmat ovat paremmassa hoitotasapainossa kuin vuosiin.

 

(Potilastapaukset ovat kuvitteellisia, eivät aitoja.)