Parempaa Elämää on MSD Finlandin terveyden ja hyvinvoinnin palvelu, johon on koottu tietoa kuluttajille, potilaille ja terveydenhuollon ammattilaisille.

Astman määritys

Astman toteaa lääkäri, joka tutkii potilaan ja käy läpi hänen oireensa. Tämän lisäksi keuhkojen toimintaa arvioidaan erilaisilla keuhkojen toimintakokeilla, joita ovat mm. uloshengityksen huippuarvojen seuranta (PEF), dynaaminen spirometria -niminen mittausmenetelmä ja keuhkoputkien laajennuskoe eli bronkodilataatiotesti.

Lääkäri tutkii potilaan

Lääkäri

Astman tutkimisessa ja taudin määrityksessä potilaan huolellinen tutkiminen on tärkeää. Lääkäri kuuntelee potilaan keuhkot, sydämen, hän tutkii myös ylähengitystiet, suun, nielun, korvat ja nenän. Huolellisella tutkimuksella selvitetään myös, onko mahdollisia muita syitä potilaan oireisiin.

Tutkimuksen löydökset riippuvat oireiden vaikeudesta tutkimushetkellä. Tilanne on varsin erilainen, jos potilas tulee lääkärintutkimukseen astman oireettomassa vaiheessa tai äkillisen astmakohtauksen aikana. Itse asiassa oireettomassa vaiheessa lääkärin tekemän tutkimuksen löydökset ovat varsin vähäiset, esimerkiksi keuhkojen kuuntelulöydös saattaa olla normaali.

Astmakohtauksen aikana keuhkoista kuuluu useimmiten vinkunaa. Vaikeassa astmakohtauksessa voi käydä niin, että keuhkoista ei kuulu mitään. Potilaalla on selvä astmakohtaus, mutta keuhkoista ei todellakaan välttämättä kuulu mitään. Tämä johtuu siitä, että kohtauksen vaikeutuessa hengitysäänet hiljenevät ja uloshengityksen vinkuminen häviää. Akuutin astmakohtauksen aikana keuhkoista yleensä kuuluu vinkunaa nimenomaan uloshengityksen aikana.

Astmakohtauksen aikana potilas myös yskii. Kylkiluiden välit ja kaulakuoppa vetäytyvät sisäänpäin. Potilas puhuu katkonaisesti, vain muutaman sanan kerrallaan. Oireet vaihtelevat äkillisessä tilanteessa paljon, toisella potilaalla tilanne pahenee hetkessä, toisella taas tilanne voi pahentua muutamassa päivässä. Yleensä on kuitenkin niin, että samalla potilaalla astmakohtaus kehittyy jokseenkin joka kerta samalla tavalla.

Keuhkojen toimintakokeet

Astmadiagnoosi varmistetaan keuhkojen toimintakokeilla. Yleisimmät toimintakokeet ovat spirometria, PEF-seuranta ja bronkodilataatiotesti.

Keuhkojen toimintakokeilla saadaan näyttö keuhkojen toiminnan heikentymisestä ja toisaalta myös lääkityksen positiivisesta vaikutuksesta keuhkojen toimintaan. Kouluikäiseltä lapselta testaaminen onnistuu samalla tavalla kuin aikuisilta, pienillä lapsilla keuhkojen toimintakokeiden tekeminen voi olla vaikeampaa, koska lapsi ei välttämättä kykene tarvittavaan yhteistyöhön. Terveydenhuollon erikoisyksiköissä on kuitenkin olemassa menetelmiä, joilla voidaan arvioida keuhkoputkien ahtautumista imeväisiästä alkaen.

Perusselvitys on ns. PEF-seuranta eli uloshengityksen huippuarvojen seuranta. Kahden (2) viikon seurannassa mitataan PEF-arvot kaksi (2) kertaa päivässä eli kolme puhallusta aamuin illoin, ja nämä arvot merkitään ylös tarkoitusta varten kehitettyihin seurantalistoihin. Voit myös hyödyntää näiltä sivuilta ladattavaa PEF-seurantaohjelmaa!

Mikäli PEF:in ilta- ja aamuarvojen erotus suhteessa niiden keskiarvoon on ainakin kolme kertaa seurannan aikana yli 20 %, kysymyksessä on poikkeava keuhkoputkien vuorokausivaihtelu. Sellainen vuorokausivaihtelu, jossa aamuarvot ovat ilta-arvoja matalammat, on astmalle tyypillistä. Potilaan PEF-arvoja voidaan seurata myös lääkityksen aikana eli hänelle annetaan keuhkoputkia avaavaa lääkitystä. Jos tällöin PEF-arvot korjaantuvat ainakin kolmasti yli 15 % (tai enemmän) lähtötasosta mitattuna ja yli 60 l/min lähtötasoon nähden, on muutos merkitsevä ja viittaa astmaan.

Keuhkojen toiminnan mittausmenetelmistä yleisin on ns. dynaaminen spirometria, jossa uloshengitys rekisteröidään ajan funktiona. Paras yksittäinen suure, joka kuvaa keuhkojen toimintaa on uloshengityksen sekuntikapasiteetti (FEV1). Kansainvälisesti on sovittu, minkä suuruiset muutokset ovat merkittäviä astman taudinmäärityksen kannalta.

Bronkodilataatiotesti eli keuhkoputkien laajennuskoe on hyvä keino astman tutkimisessa. Kun potilaalla on tyypillisiä astmaoireita, tehdään keuhkojen toimintakoe (PEF-mittaus tai spirometria), jonka jälkeen potilaalle annetaan keuhkoputkia avaavaa lääkettä ja 20 minuutin kuluttua mitataan arvot uudestaan. Mikäli keuhkojen toiminta-arvoissa tapahtuu kansainvälisten ohjeiden ja suositusten mukaiset muutokset, astman taudinmääritys varmistuu. Keuhkoputkien laajennuskoe kuuluu olennaisena osana spirometria-tutkimukseen ja on yksi astman taudinmäärityksen kulmakiviä.