Alahengitystiet

Alahengitystiet muodostuvat henkitorvesta ja keuhkoputkista haaroineen.

Kurkunpää (aataminomena) sijaitsee nielun ja henkitorven välissä. Siinä on kiinni kurkunkansi, joka sulkeutuu ruokaa nieltäessä, jotta ruoka kulkeutuisi ruokatorveen. Myös äänihuulet ovat kiinni kurkunpäässä. Kun saamme jotain "väärään kurkkuun", yskimme saadaksemme kurkkuun takertuneen esimerkiksi leivänmurun irtoamaan. Yskiessä kurkunpään ilmavirta on voimakkaampi kuin hirmumyrskyssä.

Henkitorvi jatkuu keuhkoihin asti. Rustorenkaiden ansiosta henkitorvi ei litisty, sillä litistyminen estäisi ilman kulkemisen torven sisällä. Henkitorven värekarvat kuljettavat likaa ja limaa, jolloin ne kulkeutuvat ylös henkitorvea pitkin. Ihmiset joko nielevät liman tai sylkäisevät sen ulos.

Keuhkoputken haarojen kautta ilma kulkeutuu keuhkoihin. Kaksi melko paksua pääkeuhkoputkea liittyy vasemman- ja oikeanpuoleiseen keuhkoon. Vasen keuhko on pienempi sydämen tarvitseman tilan takia. Keuhkojen sisällä keuhkoputket haarautuvat ja kapenevat. Myös keuhkoissa on kaikkialla värekarvoja, jotka kuljettavat pois limaa ja likaa.

Keuhkoputket haarautuvat puun oksien tavoin. Pienimpiä keuhkoputkenhaaroja kutsutaan bronkioleiksi, joiden päässä on keuhkorakkuloita. Ryppäissä sijaitsevia keuhkorakkuloita kutsutaan myös alveoleiksi. Kummassakin keuhkossa on noin 150 miljoonaa keuhkorakkulaa. Niiden pinta-ala on yhteensä tenniskentän kokoinen.